Maakunta

Pyöröhirsinen muistokappeli hiljentää veneilijän Evijärvellä

Martti Niemi

perjantai 14.07.2006

Kirkkoherra Mertsi Saarela toivoo mahdollisimman monen kulkijan poikkeavan saareen ja hiljentyvän kiireettömästi miettimään elämän arvoja ja tarkoitusta. Jo saaren historiakin puhuttelee.

- Lisäksi kappeli antaa hyvät puitteet ulkoilmajumalanpalvelusten pitämiseen ja rikastuttaa myös järven matkailukäyttöä. Kauniin vesistön hyödyntämisessä on vielä paljon tehtävää, Saarela sanoo.

Rakennusta suunnitellessaan Saarela piti tärkeänä, että rantautuja huomaa heti saaren erikoislaatuisuuden. Kahdeksankulmaisen kappelin kahdelle sivulle on puhkaistu ristin muotoiset ikkuna-aukot ja kolmas, keskimmäinen risti, hallitsee alttariseinää.

- Katsomme luotua todellisuutta ristin läpi. Se on läsnä kaikessa. Risti muistuttaa meitä myös Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta syntiemme tähden.

Rakennuksen etupuoli on avonainen. Kappeliin voi astella sisään myös kahden kaarevan oviaukon kautta. Katon harjalle laitettavaan ristiin haetaan mallia Evijärven kirkon kupolista. Lattia peitetään luonnonkivilaatoin.

Saari takaisin seurakunnalle

Idea kappelin rakentamiseen tuli Heikki Valijoelta, joka laittoi itsensä likoon myös hankkeen toteuttamisessa. Kirkonkylän jakokunta luovutti Ruumissaarien seurakunnalle viime vuonna.

Ruumissaari on ollut jakamattoman Pietarsaaren kirkkoherrakunnan hautausmaana vuoteen 1967 eli Lappajärven kappeliseurakunnan perustamiseen asti. 1830-luvulla saari osoitettiin Evijärven kolerahautausmaaksi.

Museoviraston mukaan hautausmaa tuhoutui osittain 1900-luvun hiekanotossa, mutta paikalla on säilynyt myös koskemattomia vainajien leposijoja. Hiekanoton yhteydessä esille tulleet ihmisten jäänteet on haudattu takaisin saarelle. Saarta on myöhemmin jonkin verran tasattu ja siistitty.

- Hiekanotto Ruumissaaresta loppui vasta vuonna 1912 , kun Lappajärven kunnaneläinlääkäri ja Evijärven piirin nimismies puuttuivat asiaan, hämmästeli arkistoneuvos Aulis Oja Järviseudun joulussa vuonna 1969.

Ojan mukaan vuodesta 1862 muodostui Ruumissaaren kohtalonvuosi. Saari nimittäin joutui silloin toimitetussa isossajaossa pois Evijärven seurakunnan omistuksesta ja liitettiin jakokunnan yhteismaihin.

Karmaisevat seuraukset näkyivät pian.

- Evijärven maanteillä ajelehti hiekan seassa suuri määrä Järviseudun muinaisten vainajien luita. Mentiinpä törkeydessä niin pitkälle, että eräänä talvena oli Ruumissaaren rannassa seipään nenään nostettu ihmisen pääkallo osoittamassa hiekanottopaikan sijaintia.

Saaren käytöstä hautausmaana on runsaasti perimätietoaineistoa ja kirjallistakin dokumenttia. Oja viittasi muun muassa vuodelta 1766 säilyneeseen muistiinpanoon, jossa asiasta kerrotaan täsmällisesti. Monia hautakumpuja oli tuolloin vielä näkyvissä.

Ruumissaari on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Kappelin pystyttämisen saareen Museovirasto hyväksyi tietyin ehdoin. Ne koskivat materiaaleja, perustamista ja rakennuksen sijaintia.

Kappelin pyöröhirret työsti evijärveläinen Kultalahden Saha ja Huvilaveistämö.